Museoalukset
”Kaikki näyttelyt olivat kiinnostavia, niin aikuisten kuin lastenkin mielestä. Myös museolaivat olivat ehdottomasti näkemisen arvoiset.”
Merikeskus Vellamon laiturialueella olevat laivat Tarmo, Kemi ja Telkkä ovat avoinna kesäaikaan. Aluksille on yhteislippu, jonka voi ostaa Merikeskus Vellamon lipunmyynnistä. Aukioloajat ja pääsymaksut löytyvät täältä.
Museoaluksiin voi tutustua itsenäisesti ohjatun kiertosuunnan mukaan, ja Kemillä voi myös kuunnella suomenkielisiä äänitarinoita aluksen arjesta. Kaikilla aluksilla on oppaita paikalla. Lisäksi Tarmolle ja Kemille järjestään kesä-elokuussa pääsymaksuun sisältyviä opastuksia, joiden aikataulut löytyvät Vellamon kesäohjelmasta.
Huomaattehan, etteivät museolaivat ole esteettömiä, vaan niillä on portaita ja paikoin ahdasta.
Jäänmurtaja Tarmo
Höyryjäänmurtaja Tarmo on pienten ja isojen seikkailijoiden unelma, sillä sen saa kiertää komentosillalta aina jännittävään konehuoneeseen asti.
Vuonna 1907 rakennettu Tarmo riensi hätiin, kun aiemmat murtajat eivät riittäneet talvisten väylien avoinna pitämiseen. Yksi Tarmon urotöistä nähtiin 1930-luvulla sen pelastaessa 230 kalastajaa ja 125 hevosta ajelehtivilta jäälautoilta.
Tarmo oli mukana molemmissa maailmansodissa ja joutui Kotkan satamassa pommituksen kohteeksi. Eläkkeelle jäätyään se aloitti uuden uran museoaluksena.
Tarmoon voi tutustua myös 360-virtuaalikierroksella, joka kertoo aluksen tiloista, historiasta ja miehistön arjesta. Tarmon virtuaalikierrokselle pääset tästä.
Tutustu alukseen lisää näyttelysivulla.
Majakkalaiva Kemi
Kemillä nautitaan nykypäivää hitaammasta 1960-luvun elämänrytmistä kesäisellä majakkalaivalla.
Iloisen punainen Kemi (1901) oli omanlaisensa työpaikka, jossa miehistö työskenteli ja asui lähes yhtä mittaa keväästä loppusyksyyn aalloilla keinuen. Kirjailija Anna-Kaari Hakkaraisen äänitarinat johdattelevat aluksella läpi kesien työskennelleiden ja asuneiden ihmisten työhön ja vapaa-aikaan.
Majakat ja majakkalaivat näyttävät turvallisen reitin satamaan. Laivoja tarvittiin niissä paikoissa, joihin ei voinut rakentaa majakkaa. Pohjamajakoiden myötä laivat jäivät vähitellen tarpeettomiksi. Meidän punakylkisen puurtajamme valo vilkkui Kemin edustalla vuoteen 1974 asti.
Tutustu alukseen lisää näyttelysivulla.
Vartiolaiva Telkkä
Telkällä voi tutustua elämään pienellä vartiolaivalla, joka oli miehistölle yhtä aikaa työpaikka, perhe ja toinen koti.
Rajavartiolaitoksen Telkkä (1958) valvoi Suomen merialueita, sukkuloi saaristossa ja auttoi hädässä. Se toimi myös merivartijoiden koululaivana ja valvoi viimeiset vuotensa merta Viron lipun alla.
Kokki kulki jääkaapille peräruumaan kori käsivarrella kannen kautta. Kovassa tuulessa piti pyytää kääntämään laiva vastatuuleen ja hiljentämään, ettei kokki tippunut kyydistä.
Messin sydän oli ruokapöytä, jonka ympärillä kaikki söivät yhdessä. Vapaa-ajalla saman pöydän ääreen kokoonnuttiin lyömään korttia.
Majoitustilat olivat pienet. Ilma oli tiheää, sillä kattoluukkua ei ajon aikana voinut pitää auki. Vahtivuoroaan odottavat yrittivät nukkua, kun oviverhon takana messissä vietettiin vapaailtaa.
Tutustu alukseen lisää näyttelysivulla.
Veneet
Merikeskus Vellamon museolaiturissa kelluvat luotsikutterit Pitkäpaasi (1898) ja L-102 (1963) sekä merivartioalukset apuvene AV 5104 (1937), rannikkovartiovene RV 125 (1961), partiovene PV 210 (1984) ja nopea vene NV 01 (1990). Piha-alueella ihailtavina ovat pelastusristeilijän apuvene Hulda ja Helsingin pelastuslaitoksen sammutusvene HM-71.
Luotsikutterit Pitkäpaasi ja L-102
Edelleen purjehtiva Pitkäpaasi on legendaarisen Colin Archerin suunnittelema. Pitkäpaasi palasi Suomeen vuonna 2000 purjehdittuaan maailman merillä 66 vuotta.
L-102 on teräsrunkoinen luotsikutteri, joka on ollut käytössä Orrengrundissa ja Puumalassa. Alus saapui Vellamon museolaituriin suoraan virkakäytöstä kesällä 2013.
Merivartioalukset AV 5104, RV 125, PV 210 ja NV 01
AV 5104 eli Pikkuville oli käytössä Saaristomerellä ja Pohjanlahdella, myöhemmin sisävesillä, maamme itärajalla. Jäissä kulkevat rannikkovartioveneet eli RV:t näyttivät kykynsä erityisesti kelirikkoaikana saariston elämänlankana.
PV:t olivat avovesikausien tärkeimpiä työkaluja ja kulkuvälineitä liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Matalalaitaiset, nopeat ja ketterät NV:t sopivat hyvin vesiliikenteen valvontaan ja pelastustehtäviin.
Piha-alueen Hulda ja HM-71
Huldaa käytettiin apuveneenä meripelastusristeilijä Ossi Barckilla, joka nimettiin merikapteeni Ossi Barckin mukaan. Hulda sai nimensä kapteenin vaimolta.
HM-71 on tiettävästi ensimmäinen palolaitoksen käyttöön varta vasten tehty alus Suomessa. Alus on alkuperäisellä, kiskopyörillä varustetulla veteenlaskukelkallaan.
Näitä kaikista löytyy lisätietoa Happihyppely-sivulta.
Tutustu myös kesäkohteisiimme Kuuriin ja Ruotsinsalmi-paviljonkiin.