Puhelinkopeista soitettiin pojille, mutta kun joku vastasi, ei uskallettu kuin just hengittää. Roposet vaan kolahteli ja tytöt jännitti.
Saimme kyselyymme huikean määrän kymenlaaksolaisten nuoruusmuistoja! Kiitos kaikille niistä!
Kysely liittyi Kymenlaakson museon, Poikilo-museoiden, Haminan kaupungin museoiden, Miehikkälän museoiden, Verlan tehdasmuseon ja Kaunissaaren saaristolaismuseon yhteiseen Kerro meille! -hankkeeseen, joka kerää muistitietoa Kymenlaaksosta.
Vuonna 2019 teemana oli siis Kylillä ja kulmilla – nuoruus Kymenlaaksossa, ja syksyllä 2020 kerätään kymenlaaksolaiseen teollisuuteen liittyviä muistoja ja tarinoita. Seuraa siis tiedotteluamme!
Kyselyiden vastaukset tallennetaan museoiden kokoelmiin ja niitä käytetään mm. näyttely- ja tutkimusaineistona. Otteita muistoista voidaan myös julkaista some-kanavilla.
Teininä käytiin katsomassa Sliippareita, Hurriganesia ym. sen ajan bändejä. Kovasti porukkaa ja me tytöt tanssittiin ringissä ja kassit heitimme lattialle. Harvemmin pojat siihen aikaan tanssivat ”ryhmissä”.
Yleensä pukeuduimme lantiosta tiukkoihin housuihin, jotka levenivät polvesta alaspäin. Sen jälkeen kauppoihin ilmaantui MicMac, Lee Cooper, Falmers ja Wrangler -merkkisiä farkkuja, joita ostimme kun vanhemmilta liikeni rahaa. Isot kammat oli takataskuissa, se oli kova juttu 1970-luvulla. Huuliin pistettiin huulikiiltoa ja sinistä luomiväriä käytin ja Max Factorin kakkumaskaraa, jonka harjaan syljettiin ja sitten otettiin väriä silmiin.
Lisätietoja: tutkija Marja Salmijärvi, 040 350 6367, marja.salmijarvi@kotka.fi