Mikä-mikä-kaupunki

Minä rakastan Kotkaa

<p>Laivan torvi soi

ja lokki lentää torin yli.

Ilmassa tuoksuvat leipä

ja raha.</p>

<p>Olemme Mikä-mikä-kaupungissa,

ja paikassa on jotain hyvin tuttua.

Hei, tämä taitaa olla Kotka,

oma kodikas merikaupunkimme!</p>

<p>Kaupunki on paikka,

jonne ihmiset ovat asettuneet asumaan

jostakin syystä.

Kotkan seudulla meren rannalle

kasvoi ensin kauppapaikka.

Ihmiset tapasivat täällä ja hoitivat asioita,

esimerkiksi myivät ja ostivat tavaroita ja ruokaa.

Niitä varten tarvittiin rakennuksia.

Sitten ihmiset alkoivat rakentaa taloja itselleen.

Lopulta täällä oli kaupunki. </p>

<p>Kaupunki on kuin yksi suuri tila,

jonka lattia on maata

ja seinät kiveä tai puuta.

Taivaan pilvet ja puiden latvat

ovat kaupungin katto.

Torit ja aukiot ovat huoneita,

joissa ihmiset voivat tavata ja leikkiä.</p>

<p>Astu nyt Mikä-mikä-kaupungin kaduille

ja löydä Kotkan tarinat ja tunnelmat!</p>

Tapahtumista kerrottiin 1960-luvulla ilmoitustauluilla.

Onko se Koo? Onko se Tee? Onko se Pee? Mikä se on?

<p>Mitä tarkoittaa kotkalaisuus

eli Kotkan oma elämäntapa?</p>

<p>Kotkalaisuus on jotain, joka on syntynyt

satamassa ja tehdassaleissa.

Se on kannustushuutoa jalkapallo-ottelussa

ja tuttuja ihmisiä Meripäivien kulkueessa.

Kotkalaisuus on myös kovaa ja nopeaa puhetta,

joka voi kuulostaa töykeältä muiden mielestä. </p>

<p>Ihmiset ovat saapuneet Kotkaan sisämaasta

tai laivan mukana mereltä.

He ovat tulleet etsimään parempaa elämää.

Ihmiset ovat tulleet ja lähteneet,

jotkut ovat jääneet tänne.

Tällainen elämän virta jättää leiman

kaupungin tunnelmaan. </p>

<p>Mistä sinä tulet?

Ennen oli helppoa kertoa oma kotiseutu.

Ihmiset muuttivat vähemmän kuin nykyisin.

Sukutila pysyi aina samassa paikassa.

Nykyisin moni sanoo,

että on maailmankansalainen:

kotoisin joka paikasta ja kotona joka paikassa.</p>

<p>Silti meillä kaikilla on juuret.

Juuret voivat olla lapsuuden kotiseudulla

tai paikassa, jossa aikuisena on asunut kauan.

Juuret syntyvät rakkaista maisemista,

tutuista rakennuksista ja seudun asukkaiden tavoista.</p>

Mikä-mikä-kaupungin järjestyssäännöt

<p>Leikin sydämeni kyllyydestä.

Nauran kun naurattaa.

Olen kaveri kaikkien kanssa.

Seikkailen iloisesti.

Halaan sinua.

Keksin hassuja leikkejä.

Pidän kaupunkimme siistinä.</p>

Lähdetäänkö jonnekin? Minne mennään?

<p>Kohta bussi tulee.

Jutellaan sitä ennen hetki kaduista

ja turvallisuudesta liikenteessä!

Kaupungissa on paljon teitä ja katuja,

paljon erilaisia kulkureittejä.

On hiekkapolkuja ja asfalttikatuja. </p>

<p>Suomalaiset alkoivat ostaa autoja 1960-luvulla.

Siitä lähtien autoja on tullut lisää koko ajan.

Se on muuttanut kaupunkeja,

koska on enemmän liikennettä.</p>

<p>Kouluissa opetetaan lapsille,

miten liikenteessä on turvallista kulkea.

Sitä sanotaan liikennekasvatukseksi.

Kun koulu alkaa elokuussa,

ekaluokkalaiset käyttävät keltaisia lippiksiä,

jotka näkyvät kauas.

Kun syksy tulee ja illat ovat pimeitä,

ihmiset alkavat käyttää heijastinta.</p>

<p>Polkupyörä on usein ensimmäinen kulkuväline,

jolla lapsi kulkee yksin.

Ensin hän kulkee kodin ja koulun väliä,

myöhemmin eri puolille kaupunkia.

Suomen lain mukaan

pyöräilykypärää on hyvä käyttää.

Silti kaikki eivät käytä kypärää.

Lapsi, muista käyttää pyöräilykypärää!

Laita kypärä myös äidin päähän.</p>

<p>Minne pääset tältä pysäkiltä?</p>

Linja-auton pyörät pyörivät ja kuljettavat ihmisiä kaupungin lävitse.

Mikä-mikä-kaupungissa saa leikkiä!

<p>Lapsella on leikki aina mukana.

Leikki on kuin aarre,

jota ei voi nähdä.

Lapsi ei tarvitse leikkiin

lelua tai leikkipaikkaa,

vaan mielikuvitusta ja tietoa.

Leikissä pesuainepurkista voi tulla avaruusraketti,

koska leikissä voi keksiä asioita.</p>

<p>Lapset leikkivät usein

aikuisten ammatteja.

Mikä-mikä-kaupungissa voit leikkiä possomyyjää

eli myydä munkkipossoja.

Voit leikkiä myös kaupungin suunnittelijaa

tai vaikka kotia.

Lapsen ammatti on leikkijä.

Voisiko leikkijä olla myös aikuisen ammatti?</p>

<p>Lapset haaveilevat usein uusista leluista.

Myös haaveileminen on leikkimistä:

minkä lelun haluaisin ja miten sillä leikkisin?</p>

<p>Nykyisin leluja tehdään valtavasti.

Silti rakkain lelu voi olla vanha nalle.

Se on tärkeä vuodesta toiseen.</p>

”Parempi kuin karamelli, lapsista on savivelli. Niinkös, niinkös, niinkös, että missä vain on kuravettä, siellä hurjat huudot soivat, siellä lapset ilakoivat. Märkä hame, märkä takki. Ihan märkä koko sakki.” Kuvan on ottanut Tapio Leisti.

Mitä siä tääl teet?

<p>Näin kotkalainen kysyy kuulumisia.

Mitä sinä täällä teet?</p>

<p>No, istun torikahvilassa

lämmin posso-munkki kädessä,

ja on mukavaa olla täällä.

Muut asiakkaat keskustelevat

paljon ja kovalla äänellä.

Lokit lentävät ja kirkuvat taivaalla.

Aamuaurinko paistaa kaupungintalon yli,

pienet kaupat avaavat oviaan.

Onko possokahvit torilla

kaikkein kotkalaisin asia?</p>

<p>Lapsi osaa käyttää mielikuvitusta

ja löytää kaupungista leikin joka paikasta,

vaikka portaista tai vesirännistä.

Aikuiselle ränni on vettä varten,

mutta lapsi näkee,

että se on äänitorvi.

Lapselle ei riitä leikkipuisto,

vaan hänelle kaikissa paikoissa on

seikkailuja ja jännittäviä mahdollisuuksia.</p>

<p>Kaupunki on suuri leikkipaikka.

Kadulla lapsi voi houkutella aikuisen mukaan peliin,

jossa pitää astua vain viivojen päälle.

Ehkä samaa tehtiin jo silloin,

kun aikuinen oli lapsi. </p>

Kotkan kauppatorin ja kaupungintalon kuvasi Fred Runeberg 1960-luvulla.

Haluatko vielä jotain muuta?

<p>Miltä täällä näytti 70 vuotta sitten?

Silloin Kotkan keskustassa oli

monta pientä kauppaa,

kuten Hyyryläisen sekatavarakauppa

ja Kallioisen & Durchmannin herkkukauppa.

Torin kulmalla oli

punatiilinen kauppahalli.

Se oli suosittu ostospaikka.

Halli purettiin vuonna 1974,

kun paikalle rakennettiin uusi liikerakennus. </p>

<p>Kauppakeskus Pasaatin paikalla oli ennen

elokuvateatteri Bio-Bio

ja Liikekeskus, jossa oli paljon kauppoja.

Helilän puolella oli suuri vesitorni,

ja ostokset tehtiin Liiton myymälässä.

Kotkan laidalle Sutelaan ja Jumalniemeen

alkoi tulla suuria automarketteja

1970-luvulla.

Nykyisin ostoskeskukset ovat

kuin minikaupunkeja sisällä.

Keskustan kahvilat ja kaupat

muuttavat ostoskeskukseen.</p>

<p>Ennen oman kylän kauppa oli

tärkeä kohtaamispaikka.

Tänään ihmiset voivat tavata

Prisman kahvilassa.</p>

Helisässä vuonna 1966. Valokuvaaja oli Edvin Joas.

Bio-Bio

<p>Mikä-mikä-kaupungin elokuvateatterissa

on esillä lasten piirustuksia.

Kuvissa on kotkalaisia rakennuksia ja paikkoja

sekä kuvia lasten omista huoneista.

Muutamassa kuvassa on myös lemmikkikissa. </p>

Sirpa tyttö ajoi Vuorikadulla 1950-luvulla tällä lahjaksi saamallaan punaisella pyörällä. Siinä ei ollut jarruja. Se harmitti.

Herkkukaupassa tuoksuu salaperäiseltä.

Mitä sinusta tulee isona?

<p>Millaisia Kotkan kaupungin työntekijät ovat?

Mikä-mikä-kaupunki -näyttelyn tekivät

museon tutkijat Jaana ja Elina, näyttelymestari Matti,

digituottaja Lasse, digitoija Tiina,

korkeakouluharjoittelija Mira,

av-mestari Timo, konservaattori Suvi

sekä museon intendentit Vesa ja Maarit.</p>

<p>Eikö olekin kummallisia ammatteja?

Sinulle tutumpia ammatteja ovat ehkä

opettaja, koulunkäynnin ohjaaja ja lastenhoitaja.

Olet varmasti käynyt lääkärissä

tai ainakin terveydenhoitajan luona.

Siivoojat, ravitsemustyöntekijät ja kiinteistönhoitajat

huolehtivat ihmisistä ja rakennuksista. </p>

<p>Kaupungissa aikuisilla on

monenlaisia työpaikkoja.

Haluaisitko sinä olla palomies, poliisi,

ahtaaja tai vaikka vaatemyyjä kauppahallissa?

Tai haluatko olla kaupungin arkkitehti

ja suunnitella tulevaisuuden Kotkaa? </p>

<p>Tai ehkä sinun ammattisi on jotain,

mitä ei vielä ole keksitty.</p>

Kotkan kauppahallissa vuonna 1971.

Harrastukset

Mitä kaikkea lapset voivat kaupungissa harrastaa? Tunnistatko eri urheilulajien välineet ja asut? Ovatko vanhempasi ehkä osallistuneet Äijönvuoren hiihtokilpailuihin? Vai veikö partioharrastus mukanaan?

Jalkapallon Mestaruussarjan Kotkan paikallisottelu 17.6.1952 keräsi paljon yleisöä. Lähes viisi tuhatta katsojaa saapui seuraamaan, kun KTP ja Jäntevä pelasivat.

Hutunkeitossa ei hämmennetä puuroa, vaan valitaan kotipesään jäävä joukkue ennen pesäpallopelin alkua. Tässä valmistaudutaan peliin 1960-luvulla.

Ei ollut nanogrippiä Hietasen tyttöjen viestijoukkueen suksissa, kun he voittivat kansakouluhiihdoissa ensimmäisen palkinnon vuonna 1958.

Sunilan Sisun E-nuorten joukkue vuonna 1971.

Rauhaa ja rakkautta

<p>Nuori ja isoäiti keskustelevat.</p>

<p>Nuori:

Isoäiti, mitä sinä teit nuorena

tulevaisuuden hyväksi?</p>

<p>Isoäiti:

Vaikka mitä!

Vuonna 1967 olin mukana

Kotkan ensimmäisessä taksvärkkikulkueessa.

Halusimme auttaa köyhien maiden ihmisiä

ja keräsimme rahaa Peruun.

Olo oli tärkeä.

Saimme olla poissa koulusta

ja autoimme omalla työllä muita.</p>

<p>Silloin vanhemmat ja isovanhemmat

olivat vanhanaikaisia nuorten mielestä.

Tuntui, että maailman ongelmat

eivät kiinnosta heitä.

Nyt te nuoret taidatte ajatella

samalla tavalla omista vanhemmistanne.</p>

<p>Nuori:

Välillä ajatellen niin.

Toisaalta kaikki ovat samaa mieltä,

että on tärkeää auttaa.

Silti on sotia,

ja se huolestuttaa minua.

Miksi aikuiset ovat niin tyhmiä,

että haluavat sotaa?</p>

<p>Isoäiti:

Kaikki aikuiset eivät ole tyhmiä.

Katso tätä valokuvaa.

Vuonna 1970 minä ja muut nuoret

vastustimme Vietnamin sotaa.

Miten voisimme nyt auttaa lapsia,

jotka ovat sodan keskellä?</p>

Nuoriso havahtui maailman poliittiseen tilanteeseen ja aktivoitui rauhan ja muutoksen saamiseksi 1960-luvun lopulla. Kotkalainen nuorisojärjestö Konys järjesti mm. Vietnamin sotaa vastustavan mielenosoituksen, kun USA:n suurlähettiläs vieraili Haminassa syyskuussa 1970.

Lähdetäänkö kiertämään Liiton lenkki?

<p>Hei aikuinen,

ärsyttävätkö sinua nuoret Pasaatin edessä?

He etsivät omaa paikkaansa.

Nuoren paikka ei ole enää leikkipuistossa,

mutta ei vielä työpaikallakaan.</p>

<p>1950-luvulla nuoriso alkoi viettää aikaa

elokuvissa, baareissa ja keskustan kaduilla.

Kaikilla ei ollut omaa levysoitinta,

joten musiikkia kuunneltiin

Sävel-Aitan levykaupassa.

Siellä oli tärkeää ja muodikasta käydä.</p>

<p>Liiton lenkin käveleminen oli

Kotkan nuorten lempipuuhaa

monen vuosikymmenen ajan.

Lenkin nimi tuli siitä,

että Ruotsinsalmenkadun ja Keskuskadun kulmassa

oli Osuusliike Liiton kauppa.</p>

<p>Nuoret ovat aina viettäneet aikaa

ostoskeskuksissa ja kadunkulmissa.

Aikuisista voi näyttää,

että nuoret eivät tee mitään.

Yhdessä oleminen on kuitenkin

tärkeää nuorille.</p>

Liikekeskuksen kuvasi Albin Aaltonen.

Muotitietoiset

<p>Nuorisomuoti syntyy kadulla.

Siihen vaikuttavat nuorten ajatukset ja ideat

sekä kaupallisuus.

Nuoret haluavat olla samaan aikaan

erilaisia ja samanlaisia.

He haluavat olla erilaisia kuin aikuiset

ja näyttää pukeutumisella,

että nuoret kuuluvat yhteen.

Nuorilla on aina omat juttunsa.</p>

<p>1960-luvulla kotkalaiset nuoret matkustivat

Lontooseen ja Tukholmaan.

Matkalta ostettiin hippitunika

ja olkalaukku.

Tuohon aikaan kaikilla oli

James-farkut jalassa ja huivi kaulassa.</p>

<p>Kun nuori sai kesätyötä 1960-luvulla,

hän osti ensimmäisellä palkalla

vaatteita ja kasettisoittimen.

Vaateostos oli aina tarkka päätös,

pikamuotia ei vielä ollut.

Silloin seitsemän vaatteen vuosi

ei ollut somehaaste, vaan arkea.</p>

Kotkan yhteislyseon 4A:n luokkapaidoilla korostettiin yhteenkuuluvuutta vuonna 1956.

Oletko fanittanut Gene Vincentiä nuorena?

Oi, mitä vapauden huumaa!

Miksi sataman lokit aina nauravat?

<p>Ennen kaikki pääsivät Kotkan satamaan,

ja sataman alue oli tuttu kaikille.</p>

<p>Kun kotkalaisilla oli vieraita kylässä,

he näyttivät heille sataman ja laivat.

Pienille pojille satama oli

kuin seikkailujen maa.

Heille satama oli täynnä ihmeitä,

vaikka siellä oli myös vaaroja.

Tytöille satama oli usein vieras.

Jos tyttö vietti aikaa satamassa,

hän saattoi saada huonon maineen,

usein ilman syytä.</p>

<p>Katso kuvaa vuodelta 1950.

Kenen vaari siinä on?

Enää satamassa ei voi kiipeillä,

paitsi Mikä-mikä-kaupungissa.</p>

Matti-poika on äidin ja isän kanssa Kotkan satamassa kävelyllä huhtikuussa 1957.

Kuvan pojista köysillä on ottanut Tapio Leisti.

Laiva on lastattu paperilla

<p>Kotka on oikea satamakaupunki!

Ennen laivat lastattiin ja purettiin

lähellä Kotkan keskustaa.

Kotkasta lähti laivalla ulkomaille

lautoja, selluloosaa ja paperia,

joka oli tehty Kotkassa.</p>

<p>Kotkaan tuli noin 2000 laivaa

joka vuosi.

Siksi kaupungissa oli aina

merimiehiä ulkomailta.

Jotkut Kotkan asukkaat

ihmettelivät ulkomaalaisia ihmisiä,

mutta kaikki pitivät ulkomaan herkuista.

Appelsiinit, banaanit, kahvi,

suklaa ja purkka maistuivat hyvältä. </p>

<p>Joskus kotkalainen lapsi sai lelun,

jota ei ollut kenelläkään muulla.

Isä oli ostanut sen merimieheltä.

Lelu oli suuri aarre!</p>

<p>Tunnelma oli kansainvälinen.

Merimiesten mukana Kotkaan tuli

rentoa musiikkia ja uutta kulttuuria.</p>

Kuvannut Tapio Leisti.

Tuulalla oli ihania leluja. Hän oli saanut niitä jouluna tai syntymäpäivänään. Ja koska Tuula vietti lapsuutensa Kotkassa, oli leluja hankittu satamasta ulkomaisilta merimiehiltä.

Pidä Kotka siistinä!

<p>Muovia on joka paikassa

ja niin paljon,

että siitä tulee suuria ongelmia.</p>

<p>Rannalla on isoja muoviroskia.

Niitä kelluu myös vedessä.

Luonto on likainen.</p>

<p>Pienistä muoviroskista on haittaa,

koska eläimet syövät niitä.

Silloin muovia siirtyy eläimiin.

Jopa vesilinnun munassa

voi olla muovia.</p>

<p>Mikromuovi tarkoittaa

aivan pieniä muovinpaloja.

Mikromuovia voi tulla luontoon,

kun esimerkiksi karkkipaperi

tippuu maahan ja hajoaa pieniin osiin. </p>

<p>Tee roskaretki!

Teet hyvän teon,

kun keräät roskat pois

luonnosta ja kaduilta.</p>

<p>Muista,

että kadun sadevesikaivo

ei ole roskis.

Kaivon tarkoitus on

kerätä lunta ja vettä.

Jos kaivoon laittaa vaikka tupakan tumpin,

se päätyy mereen.

Siksi Itämeren suojelu alkaa

sadevesikaivosta.</p>

Kuvannut Tapio Leisti.

Oletko kuullut Rämsänkylästä?

<p>Rämsänkylä oli alue Kotkansaarella.

Siellä oli paljon pieniä taloja,

joissa oli vain yksi huone.

Taloissa asui paljon ihmisiä:

yhdessä talossa asui perhe ja vuokralaisia.

Koti oli ahdas ja elämä köyhää.

Rämsänkylän talot purettiin

vuonna 1910.</p>

<p>Rämsänkylän talot eivät olleet hienoja,

mutta ne olivat oikeita koteja.

Kaikilla ei ole edes pientä kotia,

vaikka jokaisella ihmisellä on oikeus

hyvään elämään ja omaan kotiin.

Moni on kuitenkin ilman asuntoa

eli asunnoton.

Siihen on monta syytä.

Yhteiskunnassa on monenlaisia ongelmia,

ja ihmiset ovat eriarvoisia.

Vuonna 2022 Kotkassa oli

25 asunnotonta ihmistä.</p>

<p>Vielä yksi juttu Rämsänkylästä.

1950-luvun alussa erään talon pihalla

oli puinen roskalaatikko.

Paikka oli oikea rottien valtakunta.

Pojat yrittivät ampua rottia ritsoilla,

mutta eivät onnistuneet.

Pari vuotta myöhemmin

pihalle rakennettiin polttouuni,

jonne asukkaiden roskat laitettiin.

Silloin rotat lähtivät.</p>

<p>Onneksi nykyisin jätteet lajitellaan

ja kierrätetään.</p>

Tällainen oli näkymä, kun katseli Kotkan kirkkoa Korkeavuorenkadun suunnasta vuosina 1906–1910.

Nutikkatalo, aikansa ekologinen keksintö

<p>Katso, miten kaunis tuo talo on!

Talon tyylin nimi on jugend.

Talo on koristeellinen

ja yli 100 vuotta vanha.</p>

<p>Mutta puutalo on vielä vanhempi!

Sen runko on tehty nutikoista

eli laudanpätkistä,

joita työntekijät saivat sahalaitokselta.

Talo näyttää siltä,

että se unohtui tänne,

kun muut vanhat talot purettiin.</p>

<p>Sodan aikaan Kotkan seudulla

pommitettiin monia rakennuksia.

Siksi moni perhe

tarvitsi uuden kodin.

Uudet asunnot olivat pieniä,

ja niissä oli vähän kaappeja.

Sisustus oli vaatimaton.

Ihmisillä oli paljon vähemmän

vaatteita ja tavaroita kuin nykyisin.</p>

<p>Mutta asukkaita oli paljon!

Kerrostalon pihalla

juoksi paljon lapsia.

He kiipeilivät pyykkitelineessä,

ja talvella pihalla oli luistinrata.

Ihmiset kävivät usein

kylässä naapurilla.

Silloin ei odotettu kutsua kylään.

Elämä oli sosiaalista.</p>

Jos kiipesi Kotkan kirkon torniin vuonna 1910 ja tähyili Sapokkaan päin, näytti tältä.

Keskustan kerrostalo

Jos perheellä oli salissa 1800-luvun lopulla näin hieno kalusto, niin miltähän muut huoneet näyttivät? Porvarisperheen asunnossa oli vähintään sali, herranhuone, makuuhuone, ruokasali, lastenkamari, palvelijattaren huone ja keittiö. Suuret päähuoneet olivat kadun puolella ja muut huoneet pihan puolella.

”Hyvää uutta vuotta 1958! Kyllä nuo Tytin vanhemmat on eri reiluja, kun antoivat meidän pitää uuden vuoden kotihipat niillä. Täällä taitaa olla koko meidän 6. luokka Kotkan Yhteislyseosta.”

”Tähän meidät pistettiin istumaan hiljaa, jotta saadaan koko Huikurin perhe valokuvaan. Tässä nyt sitten istutaan ja voi ihan kuulla, kuinka seinäkello raksuttaa.” Kuva on vuodelta 1926.

”Lapset, asento! Majuri Airolalla kissakin tottelee, kun käsketään. No, jos oikein katsot tarkkaan tätä kuvaa, niin huomaat, että taisimme vähän hassutella kuvaushetkellä.” Kuvan on ottanut A.G. Salonen.

”Istuhan siä Toivo siinä hetekalla, niin otetaan sinusta yksivuotiskuva. Saat tästä nallen kuvaan kaveriksi ja tuo perintöryijykin niin kivasti sopii kuvaan. Näkevät sukulaiset sitten, kuinka olet kasvanut täällä Kotkassa.”

”Tekeillä olevaan huoneentauluun taidankin kirjailla sanat oma koti kullan kallis. Nyt ei ole hetkeen vastatuulta, kun molemmilla on töitä ja oma koti missä asua. Pienihän tämä meidän pihanpuoleinen huoneemme on, mutta eipähän tarvitse enää nukkua muiden lattioilla.” Kuva on 1920-luvulta.

”Vuf! Jos olen ihan muina koirina tässä hetekan takana, niin enkös menekin yhdestä lapsosesta. Mirja-Liisa, Juhani ja Arja-Leena ovat aika kilttejä, kun välillä pudottelevat herkkuja lattialle.” Kuvan on ottanut Erkki Julkunen.

”Ihan piti hailin paistamisesta ottaa tauko, kun postipoika toi juuri Kotiliesi-lehden. Kyllähän täällä kaikenlaista mainosta on nuoremmille voiteista ja ties mistä hepeneistä. Miä taidan kokeilla uutta pikkuleipäreseptiä ja pitäisiköhän kesällä viljellä sipulii siemenestä, kun siitä nyt huhtikuussa 1933 niin kirjoittavat. Niin on nättejä pellavapöytäliinojakii lehes.” Hailinpaistajan kuvasi M. Arpiainen.

”Muutettiin Kallen kanssa 20 vuotta sitten 1880-luvulla tänne Kotkaan ja mentiin Hietasen sahalle töihin. Ei meil silloin ollut juuri mitään mukana. No nyt on Itäkadun kamarissa jo vaikka mitä, valokuvia piirongin päällä, hienot kalusteet ja niin nättiä tapettiakin laitettiin. Kuudesta lapsesta kaksi saatiin mukaan valokuvaan.”

Keinuvatko kissat leikkipuistossa yöllä?

<p>Piha-aidan takaa kuuluu lasten iloisia ääniä.

Joku ajaa polkupyörällä.

Nuoret nousevat bussiin,

joka vie heidät keskustaan.</p>

<p>Nyt olet lähiössä!

Lähiö on kuin kaupunki,

siellä loistavat katuvalot.

Mutta lähiö ei ole kaupunki,

koska siellä on metsä ja lintuja.</p>

<p>1950-luvulla kaupungit alkoivat kasvaa.

Kotkansaarellakin tuli rantaviiva vastaan:

kaupungin täytyi kasvaa uuteen suuntaan.

Syntyi lähiöitä.

Niihin suunniteltiin omat alueet

kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja

sekä kouluja ja kauppoja varten.

Hyvä lähiö on yhdistelmä

kaupungin palveluja ja luonnonrauhaa.

Siellä hyvä yhteishenki

ja rauhallista asua.</p>

<p>Lapselle lähiö on elämän keskipiste.

Kotkan lähiöitä ovat esimerkiksi

Mussalo, Karhuvuori ja Ristinkallio.

Niistä jokainen kuin pieni kylä,

jossa lapsen elämää ovat

koti, koulu ja harrastukset. </p>

<p>On hyvä kasvaa isoksi paikassa,

jossa lapsille ollaan ystävällisiä.

Koko kylä kasvattaa.

Se tarkoittaa, että aikuiset pitävät huolta

myös naapurin lapsista.</p>

Näyttävät säntillisiltä nämä vastavalmistuneiden paritalojen rivit Kyyhkysentiellä Metsolassa 1950-luvulla.

Unelma leikkimökistä

<p>Isä ja isoisä rakensivat ihanan leikkimökin

4-vuotiaalle Margaritalle.

Mökissä asuu nukkeja ja nalleja.

Ne tykkäävät juoda kahvia

ja syödä lettuja ja kakkuja.

Mökin keittiön astiakaappi

on kaunis, eikö niin?</p>

<p>Joskus Margaritan ystävä Eeva-Liisa

tulee kylään nukkensa kanssa.

Eeva-Liisan nukke nukkuu

leikkimökin sängyssä.

Nukke on tullut Ruotsista.

Se on ihmeellinen.

Sen silmät menevät kiinni,

ja sitä voi pestä vedessä.</p>

<p>Leikkimökissä on myös hieno nalle.

Se on oikea maailmankansalainen.

Se on kotoisin Lontoosta

ja käynyt Eeva-Liisan kanssa matkalla

kaukana Uudessa-Seelannissa asti.</p>

<p>Margaritan ja Eeva-Liisan nuket

käyvät ulkona talvellakin.

Silloin ne istuvat kelkassa.

Leikkimökin ompelukoneella

ei voi ommella oikeasti.

Onneksi Margaritan ja Eeva-Liisan äidit

ovat ommelleet nukeille kauniita vaatteita.</p>

Tytöt Margaritan leikkimökin portailla Metsolassa vuonna 1952.

Miksi eläimet eivät asu taloissa?

<p>Hys, hiljaa! Kuuletko?

Liikenteen melu hiljentyy,

ja linnut laulavat puissa.

Olet astunut lähimetsään. </p>

<p>Sanotaan, että metsä rauhoittaa.

Siksi lähiöstä kannattaa lähteä

metsän poluille.

Tämän metsän sammalmättäällä

voit vaikka ottaa päiväunet tai lukea kirjaa.</p>

<p>Jokaisella on vastuu luonnosta.

Metsään ja luontoon ei saa jättää roskia.

Karkkipussin maatuminen eli hajoaminen

kestää yli 100 vuotta.</p>

<p>Metsässä on monenlaisia koteja.</p>

<p>Talitiainen tekee pesän koloon

tai linnunpönttöön.

Joskus huonosti rakennetusta talosta sanotaan,

että se on kuin harakan pesä.

Oikeasti harakan risupesä on tehty taitavasti

ja siinä on jopa katto.

Oravan pesä on pallon muotoinen.

Orava rakentaa pesän korkealle

kuusen tai männyn oksalle.</p>

<p>Mutta kuka rakentaa pesän

oksista, rakennusjätteestä ja pahvilaatikoista?

Lapset ovat tehneet majan! </p>

Löytyykö rintamamiestalojen sahanpuruista jätskipaketteja?

<p>Toisen maailmansodan jälkeen

vasaroiden pauke alkoi kuulua

lähes jokaisen suomalaisen kaupungin laidalla.

Ihmisille annettiin talomallien ohjeita,

ja he rakensivat omakotitaloja puusta.

Näin Kotkaan syntyivät uudet pientalojen alueet

Koivula, Otsola ja Turvala.

Uudet talot olivat rintamamiestaloja.</p>

<p>Näin rintamamiestalo rakennettiin:</p>

<p>Ensin valettiin kellarikerros betonista.

Sen päälle pystytettiin lautarunko.

Rungon ympärille tuli lautaseinät ulos ja sisälle,

ja seinien väliin sahanpurua.

Keskellä taloa oli savupiippu.

Sen ympärillä oli eteinen,

kaksi huonetta ja keittiö.

Pesutilat ja vessa olivat ulkona

piharakennuksessa.</p>

<p>Rintamamiestalo oli uuden ajan merkki.

Se oli myös tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki.

Työläisen ja opettajan perheillä

oli samanlaiset talot.

Tie kohti modernia elämää

oli pehmustettu sahanpurulla. </p>

<p>Nyt on sinun vuorosi rakentaa

värikäs talo Mikä-mikä-kaupunkiin!</p>

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän, nyt miä lähden tästä talosta pois. Puh pah pelistä pois!

Voiko koulumatkan kulkea käsillä kävellen?

<p>Kello soi!

Lapset juoksevat kouluun,

sillä pian alkaa päivän ensimmäinen oppitunti.

Koulu ei ole lapselle ja nuorelle vain paikka,

jossa opiskellaan.

Koulu on kokonainen maailma.

Koulumatka tekee kotiseudusta lapselle tärkeän. </p>

<p>Ehkä vaarisi on kertonut,

että ennen kouluun hiihdettiin kesällä ja talvella?

Se on yleinen vitsi.

Kouluun on aina kuljettu monella tavalla.

Joku kävelee kouluun.

Toinen kulkee bussilla, pyörällä, junalla,

taksilla tai mopolla.

Joku muu voi kulkea rullalaudalla

tai skuutilla.

Joskus koulumatkalla voi nähdä eläimiä,

vaikka oravan tai ketun. </p>

<p>Koulumatka jää mieleen.

Aikuinenkin voi muistaa koulumatkan

mutkat, kannot ja isot kivet.

Koulumatkalta saa ystäviä ja muistoja.

Koulumatkalla voi nauraa ja pelleillä,

mutta myös pelätä.

Joskus matka koulusta kotiin kestää kauan.

Kotiin ei ole kiire,

kun voi leikkiä kavereiden kanssa

tai viettää aikaa kirjastossa tai urheilukentällä. </p>

On talvi 1973 ja pojat ovat juuri lähdössä pelaamaan jääkiekkoa Hovinsaaren koulun liikuntatunnille.

Toivo Pekkasen koulu valmistui vuonna 1966 ja viisi vuotta myöhemmin sen pihalla leikittiin näin lumisotaa.

Kenties joku kuvan lapsista teki skeittilaudallaan täydellisen frontside ollien Aittakorven koulun pihalla. Koulu valmistui 1971 ja rullalautailu puolestaan rantautui Suomeen Atlantin takaa USA:sta seuraavalla vuosikymmenellä. Kuvan on ottanut S. Simola syyskuussa 1988.

Kuinkahan monta leukaa pojat jaksoivat vetää Karhulan yhteiskoulun pihalla lokakuussa 1970?

Helilän kansakoulun uusi rakennus valmistui vuonna 1970. Koulu on muuten Kotkan alueen vanhin koulu, sillä se on perustettu jo vuonna 1875. Kuvan on ottanut Edvin Joas.

Kirjastoauto on kulkenut Kotkan seudulla 1970-luvulta alkaen ja kaarsi myös Juurikorven koulun pihalle. Sata vuotta sitten tehdas toi asukkaita ja koulun Juurikorpeen. Koulun toiminta päättyi 1990-luvulla.

On vuosi 1969 ja nuoret odottelevat, että Karhulan kirjasto aukeaisi.

Voiko asemakaavalla päättää, että meidän pihalle tulee huvipuisto?

<p>Näin rakennetaan kaupunki: </p>

<p>Ensin suunnitellaan yleiskaava.

Se kertoo, miten tiettyä aluetta käytetään.

Tuleeko siitä teollisuusalue, asuinalue

vai jotain muuta?

Sitten on asemakaavan vuoro.

Asemakaava kertoo,

minkä näköisiä taloja alueelle saa rakentaa.

Se kertoo myös,

miten luontoa, vanhoja rakennuksia ja historiaa

säästetään alueella.

Kaikkea ei saa muuttaa,

vaikka rakennetaan uutta. </p>

<p>Kotkassa voi nähdä sekaisin

eri aikojen rakennustyyliä.

Eri kaupunginosat kertovat siitä,

millainen on ollut hyvän asumisen idea

eri aikoina.

Esimerkiksi Sunilan funkisalue metsässä

ja Hirssaaren asuntomessualue

ovat tällaisia alueita. </p>

<p>Millaisen kaupungin sinä suunnittelisit?

Hyvä kaupunki on kaikille

terveellinen ja mukava paikka.

Sen suunnittelussa on ajateltu

kestävää kehitystä.

Kestävän kehityksen tavoite on,

että maailma on kaunis

ja luonto ja ihmiset voivat hyvin

myös tulevaisuudessa. </p>

Suunnitteleeko arkkitehti myös pomppulinnat?

<p>Kun kaupungin asemakaava on valmis,

on aika rakentaa talot.

Kaavamääräykset ja rakennusohjeet varmistavat,

että talot sopivat ympäristöönsä.

Tietyillä alueilla voidaan hyväksyä esimerkiksi

vain kaksikerroksisia taloja

tai vain tietyn värisiä taloja.

Näin alueelle tulee

viihtyisä ja yhtenäinen ilme.

Ovatko sinun asuinalueesi

talot saman näköisiä? </p>

<p>Arkkitehti suunnittelee talot.

Työ on monipuolista

ja vaativaa.

Arkkitehdin täytyy ottaa huomioon

ilmansuunnat, talon materiaalit

ja se, millaisia huoneita taloon tulee.</p>

<p>Ensin arkkitehti tekee luonnoksia:

tällainen talo voisi olla.

Hän keskustelee muiden asiantuntijoiden kanssa.

Myös asukkaat voivat kertoa,

mitä ajattelevat suunnitelmasta.

Tällainen yhteistyö on

vuorovaikutteista suunnittelua.</p>

<p>Jo suunnitteluvaiheessa on tärkeää tietää,

millaiseen paikkaan talo tulee.

Jokainen rakennus muuttaa aina ympäristöä.

Siksi hyvä talo on sellainen,

että se sopii hyvin ympäristöönsä.</p>

Karhulan kanjoni

<p>Tutustu Karhulan kauppalaan.

Karhulan kauppala syntyi

teiden varsille lähelle liikenneympyrää.

Jos katsot nyt vuoden 1954 opaskarttaa,

huomaat, että tiet ovat nyt erilaisia kuin ennen.

Maasto on kuitenkin osin samanlainen kuin ennen.

1960-luvulla tehtiin paljon muutoksia,

mutta kaikkea vanhaa ei purettu.</p>

<p>Kun kaupunkia suunnitellaan,

ajatellaan tulevaisuutta.

1970-luvulla Karhulaan rakennettiin moottoritie,

joka kulkee kanjonissa Otsolan suoran paikalla.

20 vuotta myöhemmin kanjonin päälle

haluttiin parkkihalli ja kauppoja.

Ideasta tehtiin pahvinen pienoismalli,

mutta parkkihallia tai kauppoja

ei koskaan rakennettu. </p>

Kun 1960-luvulla kiipesi Tapuliin katselemaan Karhulan keskustaa, se näytti tältä. Kanjonia ei ollut vielä rakennettu

Karhulan keskustan halkovaa moottoritietä, niin kutsuttua Karhulan kanjonia, rakennettiin syksyllä 1970. Kuvan sieltä otti Heikki Roponen.

<p>Ruotsinsalmen linnoitus, satama, metsäteollisuus…

Ne kaikki ovat antaneet Kotkan kaupunkiin oman leimansa.

Katso näytöltä,

miten Kotkansaaren kaupunkirakenne on muuttunut ajan saatossa.</p>

Hippa!

<p>Näin huutavat lapset pihalla.

Lapset juoksevat toisiaan kiinni.

Hippa on se, joka jää kiinni.

Leikin lopuksi yritetään ottaa kiinni

pihan nopein juoksija. </p>

<p>Pihaleikin nimi kertoo lapsille,

millainen leikki on.

Lapset muistavat kirkkiksen eli kirkonrotan

sekä polttopallon säännöt.

Pihapeliin tarvitaan usein monta lasta,

ja kerrostalossa lapsia riittää!

Pelejä pelataan usein kesällä,

jolloin on hyvä juosta.

Talvella on lumileikkien aika.</p>

<p>Kaikissa paikoissa ei saa leikkiä,

mutta lapset eivät aina tottele aikuisia.

Siksi he voivat leikkiä vaikka kuraojassa!</p>

<p>Kerrostalojen välissä on piha-alue.

Pihat ovat aina olleet tärkeitä lähiössä.

Saman talot lapset voivat seikkailla

hiekkalaatikolla, keinun luona,

rapussa tai kellarissa.

Ne seikkailut muistetaan kauan.

Lapset löytävät myös

piilopaikkoja lähimetsästä.</p>

<p>Oletko sinä jo käynyt lähimetsässä?</p>

Miten lapset puettiin?

<p>Pienet lapset käyttivät esiliinamekkoa

1960-luvulle asti.

Se suojasi vaatteita lialta.</p>

<p>Keltainen ja ruskea olivat

1960- ja 1970-lukujen värit.

Merimiespuku on ollut suosittu lasten vaate

jo 1850-luvulta lähtien.</p>

<p>Nämä sisarukset saivat punaiset takit

Karhulan Sokos-kaupasta vuonna 1971.

Koulussa kaikki ihastelivat takkeja.</p>

<p>1900-luvun alussa

lapsilla oli vain harvoin ulkovaatteita.

Kun he menivät ulos kylmällä säällä,

heillä oli monta kerrosta villavaatteita.</p>

<p>Vihreät haalarit on ommeltu kotona,

ja ne ovat 1950-luvulta.

Myöhemmin lapsille alettiin ostaa

valmiita kurahaalareita kaupasta.

Pian melkein kaikilla lapsilla

oli samanlaiset vaatteet.</p>

<p>Lasten vaatteissa voi näkyä

satujen hahmoja.

Pentin puserossa on epoletit

eli koriste olkapäällä.

Niiden idea on tv-sarjasta Rintintin,

ja paidan neuloi Pentin täti vuonna 1957.

2000-luvun alussa

Eetu-pojan suosikkeja olivat Pokemonit.</p>

Hymyä. Tämä hetki tallennettiin 1970-luvulla.

Karhulan seurakuntakeskuksen edustalla leikitään elokuussa 1976. Kuvan on ottanut Edvin Joas.

Lumiukko Karhuvuoreen suojasäällä tuli, pakkaskauden rehvasteli ja lämpimällä suli.

Kuinka monta kotia on Kotkassa?

<p>Omat avaimet ja tavarat,

tutut tuoksut.

Ne kaikki kuuluvat omaan kotiin. </p>

<p>Koti on paikka arjen tapahtumille.

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia,

ja siksi kotejakin on monenlaisia. </p>

<p>Kun tulet omaan kotiin,

oletat, että se on samanlainen kuin aina.

Koti on turvallinen hyvän olon paikka,

jossa saat olla juuri sellainen kuin olet.

Lapselle koti voi tarkoittaa omaa huonetta

ja omia tavaroita.

Omaa huonetta voi olla ikävä,

kun on poissa kotoa.

Aikuiselle koti voi tarkoittaa myös talon pihaa,

lähiseutua ja koko kaupunkia.</p>

<p>Kaikilla ei ole omaa kotia.

Siihen voi olla hyvin erilaisia syitä.</p>

<p>Koti voi olla myös mielentila.

Aikuinen voi sanoa lapsuudenkotiaan yhä kodiksi,

vaikka asuu jo muualla.

Kodin tunne voi kehittyä jo silloin,

kun kotia vasta suunnitellaan

johonkin tiettyyn paikkaan.

Koti voi olla myös itselle tärkeä asia,

kuten uskonto, taide tai rakas ihminen. </p>

<p>Astu Mikä-mikä-kaupungin arkeen!</p>

Miksi kerrostalot ovat kuin jättimäisiä legotaloja?

<p>Joku kävelee yläkerrassa,

ja seinän takana taidetaan imuroida.

Alakerran ulko-ovi kolahtaa,

ja naapurin reippaat askeleet

kaikuvat rapussa. </p>

<p>Kerrostalossa asutaan vierekkäin ja päällekkäin

ainakin kahdessa kerroksessa.

Rappu on yhteinen,

ja sen kautta kuljetaan omiin asuntoihin.

Asunnot muistuttavat toisiaan.</p>

<p>Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin kivestä.

1900-luvun alussa ajateltiin,

että kerrostalossa on järkevää asua,

koska kaupunkeihin tarvittiin ihmisille lisää asuntoja.</p>

<p>Kun kaupunki kasvoi,

tarvittiin enemmän tilaa.

Kotkassa Karhuvuoren lähiön rakentaminen

alkoi 1960-luvulla.

Karhuvuori rakennettiin

keskelle mäntymetsää.

Kerrostalot tehtiin valmiista betoniosista.

Rakentaminen oli nopeaa.</p>

<p>Hyvässä kerrostaloasunnossa

on tarpeeksi tilaa lepäämiselle,

yhdessä olemiselle, kotitöille

ja peseytymiselle.

Samankaltaisilla kerrostalokodeilla

lisättiin tunnetta,

että kaikki ovat samaa porukkaa.</p>

Tervetuloa Piian huoneeseen!

<p>Piia on juuri ollut rippileirillä.

Leiriltä löytyi Piian ensimmäinen poikaystävä,

Marko naapurikoulusta. </p>

<p>Nuoret kuuntelevat Piian huoneessa musiikkia

ja lukevat yhdessä Suosikkia.

Marko antoi Piialle uusia julisteita.

Piia on äänittänyt radiosta

musiikkia C-kasetille.

Nyt soi Dingo-yhtyeen laulu Nahkatakkinen tyttö.

Se on Piian suosikki.

Marko on äänittänyt kasetille

omaa lempimusiikkiaan,

mutta Piia haluaa kuunnella Dingoa. </p>

<p>Piian huoneessa on myös

valokuvia Piian ystävistä.

Piia sai kameran joululahjaksi

ja harrastaa valokuvausta.

Valokuvat otetaan 24 filmin rullalle

ja kehitetään kuviksi valokuvaliikkeessä.

Se on kallista.

Piia miettii tarkkaan,

mistä ottaa valokuvan.

Piian toinen harrastus on

urheilu Karhulan Veikoissa.</p>

Hyvää yötä!

<p>Oma huone nukkumista varten

on uusi asia.

Ennen moderneja kerrostaloja

nukuttiin tuvissa,

ja kaupungeissa asuttiin yhdessä pienessä hellahuoneessa.

Sen lattialle levitettiin iltaisin vuoteet.

Makuuhuoneet yleistyivät,

kun haluttiin omat tilat eri tarpeisiin.

Makuuhuoneiden kalusteet ovat säilyneet samanlaisina vuosikymmenien aikana.

On sängyt, yöpöydät ja kaapit vaatteiden säilytykselle.

Nykyajan makuuhuoneesta voi löytyä myös etätyöpiste. </p>

”On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri…”

<p>Katso Kirsti ja Tauno Mussalon

olohuonetta ja uutta sohvakalustoa.

Nyt heidän on hyvä rentoutua

työpäivän jälkeen.

Perheen lapset voivat rakentaa majan

sohvatyynyistä.</p>

<p>Perheen vanhin lapsi on Tiina.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Karhulan lukiosta.

Hän on suvun ensimmäinen ylioppilas.

Nyt Tiina on aloittanut opiskelun

Helsingin yliopistossa.

Hän sai perheen vanhan sohvan,

kun muutti Helsinkiin.

Kirsti-äiti on ylpeä Tiinasta.

Hän on ostanut Tiinalle tietosanakirjoja,

vaikka ne ovat kalliita.</p>

<p>Auts! Kirsti astuu

Pekan pikkuautojen päälle.

Autoja on olohuoneen lattialla

melkein aina.

Kirsti on kyllä sanonut Pekalle,

että lelut pitää siivota pois leikin jälkeen.

Vaikka leluja on joka paikassa,

Kirsti on onnellinen,

että kotona on vielä lapsia.

Osa Pekan leluista on kirjahyllyssä

yhdessä Tinan ylioppilaskuvan kanssa.</p>

Olohuone

<p>Isommissa kartanoissa oli ennen

sali, ruokasali, vierashuone, isännänhuone ja kirjasto.

Nyt nämä kaikki mahtuivat kerrostaloasunnossa olohuoneeseen!

Olohuoneen nimikin jo kertoo,

että tila on tarkoitettu olemiseen.

Siksi olohuoneissa on sohva ja nojatuolit.

Sen sijaan kirjahyllyt ovat kadonneet digitaalisen ajan myötä.

Kirjat, levyt ja elokuvatkin ovat siirtyneet suoratoistopalveluihin. </p>

TV-opas

<p>1. Kotikaupunkimme Kotka. 1962. Suomi-Filmi Oy. Kesto 9 min.

2. Sirkuspelle Hermanni: Naurukone. Ensilähetyspäivä 21.11.1978. Kesto 13 min.

3. Ennen vanhaan ei televisiosta tullut koko ajan ohjelmaa. Kanavia oli vuoteen 1986 asti vain kaksi. Välillä katsottiin pelkkää virityskuvaa. Kanavat vaihdettiin televisiosta nappia painamalla.</p>

Osa leikkikaluista oli sen verran hienoja, että niitä pidettiin pääasiassa kirjahyllyssä, kuten näitä pienoismalleja.

Keittiö on kodin sydän

<p>Kuvittele, että olet Anneli-äiti

ja tämän on keittiösi.

Mitä ruokaa teet tänään?

Kello on jo melkein viisi,

ja Martti-isä tulee pian kotiin.

Hän on töissä Kutseitilla

eli Enso-Gutzeitin yrityksessä.

Myös lapset Tanja ja Tomi

odottavat jo ruokaa.</p>

<p>Tanjan lempiruoka on silakkalaatikko,

ja Tomin makkarakastike ja peruna.

Päivällisellä syödään myös

porkkanaraastetta ja näkkileipää

ja juodaan maitoa.

Tänään on Tanjan nimipäivä.

Siksi jälkiruokana on vispipuuroa.

Se on tehty itse kerätyistä puolukoista

ja on ihanan pehmeää.</p>

<p>Ruoan jälkeen äiti tiskaa astiat

ja siivoaa keittiön.

Isä makaa sohvalla,

ja lapset lähtevät pihalle leikkimään. </p>

<p>Kerrostalon pihalla on

suuri joukko lapsia.

He aloittavat leikin

”kymmenen tikkua laudalla”.

Leikki alkaa N-Y-T!</p>

Keittiö

<p>Ruoka valmistettiin ennen hellahuoneessa tai tuvassa,

jossa kaikki muukin elämä tapahtui, arki ja juhla.

1900-luvun alusta alkaen arkkitehdit suunnittelivat asuntoihin

ruuanvalmistukseen oman huoneensa, keittiön.

Kerrostaloasunnoissa keittiö saattaa olla pieni keittokomero,

kokonaan oma huoneensa

tai sitten yhteydessä olohuoneeseen.

Tupakeittiö sana tulee maalaistaloista.

Sillä tarkoitetaan sitä,

että keittiö ja olohuone ovat samaa yhtenäistä tilaa.</p>

Kuva: Foto Roos, Helsingin kaupunginmuseo.

Ylellinen kylpyhuone

<p>Tässä kodissa asuvat

Pirjo ja Harri Hakala.

He menivät naimisiin

vähän aikaa sitten.</p>

<p>Pariskunta sai aravalainaa

eli asuntolainaa valtiolta.

He ostivat ensimmäisen oman kodin

Mikä-mikä-vuoren uusista kerrostaloista.

Lapsena molemmat asuivat

puutalossa Kotkansaarella.

Siellä kodeissa ei ollut vessaa sisällä.

Ihmiset peseytyivät yleisessä saunassa

kerran viikossa.</p>

<p>Nyt Pirjo ihastelee uutta kylpyhuonetta.

Hän päättää mennä kylpyyn heti,

kun muuttolaatikot on purettu.

Harri menee mieluummin

taloyhtiön saunaan.</p>

<p>Pirjon ja Harrin ensimmäinen lapsi

syntyy pian.

Kylpyamme helpottaa vauvan hoitoa.

Lapsi tykkää varmasti kylpeä ammeessa.</p>

<p>Kylpyhuoneessa on muutakin kiinnostavaa

kuin kylpyamme.

Seinällä on ENSO-laattoja.

Ne on tehty Harrin työpaikalla

eli Enso-Gutzeitin tehtaalla.

Harri katsoo laattoja

ja on tyytyväinen.

Laatta on kaunis, kestävä

ja kätevä.

Laatat ovat juuri sellaisia kuin

ENSO-laatan mainoksessa luvattiin.</p>

Äitiysvaatteilla pyrittiin 1960-luvulla häivyttämään kasvavaa vatsaa. Isoäiti neuloi tulevalle pienokaiselle kesäpuvun vuonna 1967. Materiaalina oli juuri markkinoille tullut akryylilanka.

Kuva: Pietinen, Enson kokoelma, Lusto.

Kotkan suurin vessanpönttö – uskallatko laskea?

<p>Kun ihmiset muuttivat kerrostaloon,

he saivat nykyajan mukavuuksia.

Näitä olivat hanavesi, kylpyhuone

ja vessa.</p>

<p>Sitä ennen ihmiset peseytyivät

pesupöydän luona kotona

tai saunassa pihalla.

Vesi täytyi kantaa kaivosta.

Vessa oli piharakennuksessa,

ja sen takia makuuhuoneessa oli yöastia.

Rikkailla perheillä oli palvelijoita,

jotka kantoivat vettä ja tyhjensivät yöastiat.

Kerrostalossa perhe ei enää tarvinnut palvelijaa.

Kaikki oli helppoa:

kakkakin meni viemäriin,

kun nosti vessanpöntön nuppia.</p>

<p>WC-pönttöön ei saa laittaa

mitään ylimääräistä!

Sinne saa laittaa vain ihmisen jätöksiä,

WC-paperia ja tavallisia pesuvesiä.

Kaikki muu voi tukkia putkiston.</p>

<p>Mikä-mikä-kaupungissa on

niin kummallinen vessanpönttö,

että sinne voi laittaa lapsia!

Tähänkään pönttöön ei saa laittaa

mitään ylimääräistä, kuten aikuisia.</p>

Älä tule paha kakka, tule hyvä kakka. Ulkohuusseissa on usein monta paikkaa vierekkäin. Tätä tyylimallia tallensi kuvaaja M. Arpiainen vuonna 1935.

Minne kakka menee pöntöstä?

<p>Emme tule toimeen ilman vettä!

Vettä tarvitaan juomiseen, ruoanlaittoon,

peseytymiseen ja pyykinpesuun.

Jokainen käyttää

noin 120 litraa vettä vuorokaudessa.

Koska vesi on tärkeää,

sitä ei saa käyttää turhaan.</p>

<p>Etelä-Kymenlaakson koteihin tulee vesi

Kouvolan Utin tekopohjavesilaitoksesta.

Laitoksessa vedestä poistetaan haitallisia aineita,

kuten bakteereja ja fluoria.

Sen jälkeen vesi desinfioidaan.

Lopuksi vesi johdetaan vesijohtoverkostoon

sekä vesitorneihin.

Vesitornit ovat vesivarastoja.

Tiesitkö, että sinunkin kakkasi

menee putkia pitkin Mussaloon?

Mussalon jätevedenpuhdistamolla

puhdistetaan kotkalaisten jätevesi.

Ensin vedestä poistetaan vessapaperia

ja ainesta, joka ei kuulu vessanpönttöön.

Jäljelle jää kakkaliete.

Siitä tehdään uusiutuvaa energiaa

ja biokaasua.

Vessapaperi ja muu aines

poltetaan energialaitoksella,

ja näin sinunkin kotisi saa lämpöä.

Puhdistettu jätevesi menee

purkuputkea pitkin Itämereen. </p>

Unto-papan koti täynnä muistoja

<p>Tämä on Unto Mullin koti.

Hän on vanha mies.

Unto on myös pappa eli isoisä,

sekä leski.

Unton vaimo Pirkko kuoli vähän aikaa sitten.

Nyt Unto on muuttanut yksin

kerrostaloasuntoon.</p>

<p>Kun Unton lipasto kannettiin uuteen kotiin,

hän toivoi, että asuu tässä kodissa loppuelämänsä.</p>

<p>Unton ensimmäinen muutto oli,

kun hän muutti Pirkon kanssa

Suomenlahden saarelta Kotkaan.

Unto ja Pirkko olivat evakkoja,

eli he joutuivat jättämään kotinsa sodan takia.

He olivat menneet juuri naimisiin. </p>

<p>Ensimmäinen yhteinen koti Kotkassa

oli pieni huone,

jossa oli pieni tila ruoanlaitolle.

Myöhemmin Unto ja Pirkko rakensivat

rintamamiestalon Koivulaan.

He tekivät talon itse

ja asuivat siellä monta vuosikymmentä.</p>

<p>Ja nyt Unto asuu kerrostalossa.

Unto ajattelee,

että kerrostalo on aika tylsä.

Elämä on kuitenkin hyvää.

Lapset ja lapsenlapset käyvät usein kylässä.

Silloin laitetaan jalkaan

Pirkko-mummin neulomat sukat

ja puhutaan menneestä ajasta.

Myös Unton naapurit ovat mukavia.

Kerrostalossa on asukkaiden yhteinen sauna,

ja siellä on aina juttukavereita,

esimerkiksi alakerran Harri.</p>

Kerrostaloelämä on luksusta

<p>Tämä on Kiiskin perheen koti,

ja heistä on luksusta asua kerrostalossa.</p>

<p>Perheen äiti on Salme.

Hän on töissä pankissa,

ja hänen miehensä Eero on lukion rehtori.

Salme ja Eero ovat iloisia,

että kerrostalossa heillä on oma makuuhuone.

He ostivat sinne uudet huonekalut Askosta,

isosta huonekalukaupasta.

Myös perheen 10-vuotiaat kaksoset Anu ja Mika

saivat omat huoneet.

Kerrostalossa on hyvä olla!</p>

<p>Perhe on iloinen myös siitä,

että kerrostaloasunto maksoi vähemmän

kuin oman talon rakentaminen.

Siksi Salmelle jäi rahaa kodin sisustamiseen,

ja Eero osti uuden auton.

Se on Volvo 144.

Volvo on luotettava perheauto,

jolla on turvallista ajaa talvellakin.

Eero suunnittelee automatkaa Imatralle,

tai ehkä Lappiin saakka.</p>

Kuva: Lahden museot.

Kaverin luona yökylässä

<p>On jo myöhäinen ilta,

mutta oven takaa kuuluu

pienten tyttöjen kikatus.

Miettisten Marja on saanut yökylään

naapurin Anun.

Tytöt selaavat taskulampun valossa

Aku Ankka -sarjakuvia

ja leikkivät nukeilla.

Sitten tytöt laittavat nuket nukkumaan

ja nukahtavat itsekin.</p>

<p>Marjan äiti Tuula tulee katsomaan,

että tytöt nukkuvat.

Hän laittaa tyttöjen peitot

paremmin.

Hän on iloinen,

että Marja on saanut Anusta ystävän.</p>

<p>Miettisen perhe on muuttanut Savosta

Kotkaan kerrostaloon.

Äiti sai töitä makkaratehtaalta

ja isä Kotkan satamasta.

Monet muutkin ovat lähteneet

Savosta Kotkaan meren rannalle.

Sanotaan, että Kotka on savolaisten Amerikka:

uusien unelmien ja uudenlaisen elämän paikka.</p>

<p>Tuula-äiti unelmoi,

että perhe voi muuttaa kerrostalosta

omaan taloon.

Sitä ennen täytyy kuitenkin

tehdä paljon töitä.</p>

Kaveri yökylässä. Kuva: Juha Jernvall, Helsingin kaupunginmuseo.